Voi tätä elämän "muka" kiirettä! Pojat voivat hyvin ja ovat odottaneet bloginsa päivitystä jo aivan liian pitkään. Viime viestin jälkeen pikkupojat ovat olleet aika paljon meillä Kristiinan kanssa. Se on antanut Kissalan Pojille mahdollisuuden painia, juosta ravia ja nukkua "kissasopassa". Syksyinen aitaus alkaa olla jo aika viileä paikka mutta siitä huolimatta Neksu pikkupoikien kanssa jonottaa joka aamu tarhaan pääsyä ja pomppii ovenkahvalle. Onneksi ilmat ovat olleet kuitenkin aika suopeita ja viikonloppuina on aurinko hellinyt Kissalan Poikia.

Läheisyyttä on riittänyt sekä ihmisten että poikakatraan kesken. Jaakko on meillä opettanut varsinkin Nekon jo pienenä paitakiikkuun:

Sieltä on kiva tiirailla muiden kissojen aktiviteetteja:

Taka on sellainen pirteä tähtisilmä joka sitten odottamatta välillä kömpii aivan kerälle syliin ja alkaa kehrätä. Siinä ei ehdi edes kameraa hakea. Onneksi Takan saa kiinni joskus muista sen lempipaikoista (Baselista ostetusta alakerran kiipeilytelineestä joka on jo hiukan kärsinyt 5-kiloisten kollien peuhaamisesta):

Sake on aktivoitunut poikiensa kanssa. Usein se ravaa kovaa vauhtia ohi alakertaan jompikumpi pikkupojista perässään. Sitten tulee väsy ja ollaan pyllynukkumista:

Pariskunnan, eli Neksun ja Takan tapaa kovin usein yhdessä joko painimasta, pesulta tai tekemästä jotain yhdessä. Niinkuin ihmisillä, kissoillakin on omat sielunsukulaiset. Taka ja Neksu näyttävät olevan toisilleen sellaisia. Kuro taas on Neksun lempikaveri kun pitää painia ja ottaa kollista mittaa:

...Mutta ei se Sakekaan jää ilman poikiensa hellyyksiä:

...vaikka ehkä äipän käsikiikussa on kaikkein ihaninta...

Kissalan pojille siis kuuluu hyvää, Raami vaan on jättänyt tärkeät asiat hunningolle työkiireitten vuoksi. Ryhtiliike on otettava ja jatkettava säännöllisemmin poikien tarinaa. Kaikki neljä kun haluavat sitä kuvillaan kertoa....

Hyvää syysviikon jatkoa kaikille