Viime viikonloppu oli tohinaa täynnä. Pakattiin volkkari täyteen kissatarvikkeita ja näyttelytavaraa ja lähdettiin kohti Luulajaa. Kaikki immeiset matkustivat lähinnä käsimatkatavaralla, kissoilla oli iso vedettävä matkalaukku täynnä näyttelytarvikkeita. Päätimme että seuraavaan näyttelyyn me todella karsimme turhat pois ja otetaan mukaan vain välttämätön.

Sekä Taka että Kuro olivat ehkä valmistumassa IP-titteliin joten jännitimme tietenkin kovasti. Isot pojat olivat aika rentoutuneita. Sakelle oli annettu aconitum-tippoja Aulin ja Mirjamin ohjeiden mukaisesti rauhoittamaan näyttelyjännitystä. Kuro sai saman hoidon ja kyllä näytti siltä että molemmat pojat ottivat näyttelypäivän todella rauhallisesti.

Tuomarina meillä oli ruotsalainen Catharina Modahl-Nilsson sekä Vera Vasiljeva Venäjältä. Hyviä ja asiantuntevia tuomareita molemmat. Kaikki neljä kissaamme olivat vuorotellen tuomarin paras valinnassa!

Ja herkkä hetki:

Catharina on itse burma-kasvattaja ja sen näki kyllä otteista ja kissojen käsittelystä.

Olimme yötä Scandic Luulajassa kuten aina ennenkin.

Sake teki aikanaan ensimmäisen kerran samaisessa hotellissa yöpyessämme aikamoisen hypyn kun se loikkasi matkalaukkupallilta suoraan vaatenaulakon päälle. Tulimme illalliselta emmekä löytäneet Sakea mistään kunnes keksimme vilkaista naulakkohyllylle.    No, tällä kertaa Sake halusi esittää saman tempun pikkupojille kun ne olivat mukana:

Alla näkyy Takan korva koska pikkaraiset katsoivat Sakea suuren ihastuksen vallassa. Neko hyppäsi myös naulakkoon ja kun Taka hyppäsi perässä Neko murisi sille. Ihan kaikkea ei Arkkivaarin lemmikkikään voi tehdä...

Saksua alkoi myös nukuttaa kun oli saanut osoittaa että isot kalat uivat syvissä vesissä:

Mökkireissultamme jäi yksi asia kokonaan kertomatta. Meillä on laskuvarjokankaasta tehty riippumatto, se on Ullan lempipaikka aurinkoisina päivinä. Sake, joka myös osaa nauttia elämästä, löysi riippumaton viime kesänä ja hyppäsi siihen valjaskävelyn aikana. Sitten se istui rauhassa matossa ja alkoi hiljaa kiikuttaa itseään heijaten vasemmalta oikealle, vasemmalta oikealle....Se kiikkui varmaan kymmenen minuuttia itsekseen ja katseli maisemia. On se vaan merkillinen kissa....

Saken pojista tuli nyt sitten International Premioreja. Nekokin on yhtä serttiä vaille GIP ja Sakelta uupuu 3 serttiä GIP-tittelistä. Tässä pikkupoikien ylpeä omistaja:

Näyttelypaikalta löytyi niin monta viehättävää ja erikoista kissaa...

Ja lopuksi Nekon näyttelyilme:

Seuraavaa näyttelymatkaa ei ole vielä päätetty. Nyt lähdetään kaikkien kissojen kanssa runsaan viikon kuluttua mökille talvenvara-puuhastelun merkeissä. Sieltä tulee taas varmasti kerrottavaa...

Oikein hyvää viikkoa kaikille