Viime torstaiaamuna, aamupesujen jälkeen suuntasimme kuonot kohti Pesäkalliota. Suunnitelmissa oli puolukoiden noukintaa, kesäsaunan lämmitystä ja muurinpohjalettujen paistoa. Myyrämetsästys kuului myös ohjelmaan. Ja siihenhän riitti tarmoa erityisesti Nekolla. Jokaisena päivänä Neksu oli tiitteränä ulkona jahdissa - mutta laihoin tuloksin. Pohdimme kotiin ajaessamme sitä, miksi nyt Kissalan pojille ei siunaantunut ainuttakaan myyrää tällä reissulla. Tulimme siihen tulokseen että Darwinin oppeihin perustuen ne myyrät jotka ovat selvinneet kesästä näin pitkälle syksyyn ovat ne sukunsa lahjakkaimmat, nopeimmat ja ovelimmat. Ne eivät enää jää kissalle helposti kiinni.

Neko ei kuitenkaan ollut kovin pahoillaan sillä se vaaniminenhan on se kaikkein hauskin asia:

Ilmat suosivat retkeämme, kauniita kuulaita syyshetkiä riitti ja pojat saivat olla ulkona aitauksessaan aikaisesta aamusta iltapimeään saakka.

Iltaisin saimme viihdykettä itse kun koppasimme kissoja kiinni milloin mistäkin korkealta paikalta:

Sake vietti syyspäiviä lepäillen, pesten poikiaan  ja nauttien auringosta joka lämmitti ikkunan takaa:

Taka alkaa oppia viimeinkin valjaissa kulkua. Se on heti kärkkymässä muiden kanssa ulosmenoa kun Neko yleensä viedään ensin ja sen jälkeen ovelle kertyy kissajono. Nyt olivat kuitenkin myös kanalintujen ampujat metsällä ja sieltä kuului jatkuva pauke. Se oli pelottavaa.

Tuntuu jotenkin typerältä että aikuiset ihmiset jahtaavat kauniita kanalintujamme. Kariniemen broileria löytyy kaupasta eikä siinä ole ainuttakaan haulia

Joku voisi todeta että kuinkas minä sitten annan Neksun ja Kissalan poikien saalistaa myyriä? Se on hiukan eri juttu (varsinkin kun heitimme 30% perunasadostamme pois viikonloppuna kun myyrät olivat niitä maistelleet tehokkaasti). Kanalinnut eivät ehkä vie meidän ruokapöydästämme mitään....

Kuulaita syyspäiviä kaikille toivottavat Kissalan Pojat