Taas on aikaa vierähtänyt, lomat ovat ohi mutta onneksi on kuitenkin poikien kanssa ehditty puuhastella, sekä kotona että Pesäkalliossa. Olimme viime viikonlopulla yhden yön yli Pesäkalliossa kaikkien neljän pojan kanssa sadonkorjuussa. Minä olin huoltojoukoissa ja Ulla ja Kristiina keräsivät satoa talteen perjantaina ja lauantaina. Pikkupojat ja Kissalan pojat keskittyivät lähinnä myyrien ja hiirien vaanimiseen ja ulkoiluun tarhassa sekä valjaissa. Perjantai-iltana kun olimme asettuneet marjastuksen jälkeen tupaan iltaa viettämään tuli ensin Sake sisään ulkotarhasta -melkeinpä lopuunlutkutettu kuollut myyrä suussaan- YÄK! Sake opetti kärsivällisesti myyräparalla omille pojilleen miten myyrää saalistetaan ja mitä sille tehdään kun se on saatu kiinni. Pikkupojat istuivat suuren ihastuksen vallassa katsomassa tarkkaan Saken opastusta (kuva ei ole kovin hyvä valitettavasti, mutta tunnelma kyllä välittyy).

Meni ehkä tovi ja Sake tuli taas sisään myyrä suussa - vainaa sekin. ja taas käytettiin poikien opastamiseen aikaa. Kun aamulla Kristiina alakerrassa heräili kahvinkeittoon, hän astui keittiössä jonkin kylmän pötkön päälle ja arveli että jollakin pojista on jäänyt tavara laittamatta hiekkalaatikkoon. Eipä hätää - kyseessä olikin illan neljäs myyräraato - melkeinpä paljaaksi nuoltu kadaaveri.

Neko saalisti illalla itselleen oman myyrän ja lauantaina  ennen kotiinlähtöä aivan valtavankokoisen myyrän josta se oli kovin ylpeä. Kun lauantaina tulimme kotiin mukana oli neljä väsynyttä mutta onnellista kattia.

Oulussa on myös kerätty satoa talteen. Viime viikonloppuna kerättiin sunnuntaina vielä omenat talteen ja keitettiin viinimarjamehut. Kuten burmaharrastajat tietävät, puuhastellessa ei tarvitse olla koskaan yksin, aina on joku seurana katsomassa mitä sinä toimitat. Yksi Nekon bravuureista on istahtaa lehden päälle kun sunnuntain lehteä yrittää rauhassa lukea - Nekosta näkee että se haluaa että huomio kiinnitetään siihen. Kuka nyt tylsää lehteä lukisi kun voisi samaan aikaan seurustella komean burmakollin kanssa:

Kun pikkupojat ovat meillä Neko on hyvin tarkka siitä että se viettää aikaa pojanpoikiensa kanssa ja loikoilee niiden kanssa pitkään aamuisin:

 

Olemme aina ihastelleet sitä kuinka erilaisia kaikki kissamme ovat. Vaikka kaikki ovat burman kissoja ne ovat hyvin yksilöllisiä persoonia kaikki. Tässä jälleen yksi pieni esimerkki siitä miten erilaiset Neksu ja Saksu ovat: Sake voisi nukkua koko päivän ja muutenkin ottaa rennosti mutta kun muut taas nukkuvat Sake usein vaeltelee itsekseen talossa ja tekee jopa pieniä pyrähdyksiä omaksi ilokseen.

Mutta tässä lepäilemässä isänsä valvonnassa:

Ja sitten heräillään Sakelle tyypillisellä ilmeellä:

Neko tuntuu miettivän että " kuinka ihmeessä tuo poika jaksaakin nukkua noin paljon?..."

Neko on selvästi se kissoistamme joka laumansa johtajana huolehtii että kaikki kissamme ovat omalla paikallaan hierarkiassa ja lauman dynamiikka toimii. Ilman ylimääräisiä kärhämiä.

Ensi viikonloppuna matkaamme retkelle Luulajaan yhdeksi päiväksi kissanäyttelyyn kaikkien neljän kanssa. Toivottavasti kaikki menee hyvin, kissat pysyvät terveinä ja parhaat kissat voittakoot