Istun tällä hetkellä Siilinjärven jäähallilla Itä-Suomen rotukisssanäyttelyssä odottamassa tuomarin parhaiden valinnan päättymistä ja paneelin alkamista sitten myöhemmin. Sekä Kuro että Taka on arvosteltu ja pikkupojat valmistuivat Premioreiksi molemmat. Kuro voitti toisen näyttelyssä olevan suklaakastraattipojan ja Taka pääsi TP-valintaan mutta jäi kolmanneksi.

Näyttelyssä on III-kategoriasta paljon abessiinialaisia kissoja, bengaleita ja rexejä, mutta hyvin ovat burmatkin pärjänneet vaikka vähemmistönä tänään täällä ovat. Ainakin kaksi burmatyttöä menee paneeliin.

Kuvatunnelmia:

...koska Soneran nettitikun hitaus ylittää jopa sen edullisuuden en saakaan muita kuvia tässä siirrettyä. Jatketaan tätä päivitystä myöhemmin. Nyt päätimme mennä syöttämään, juottamaan ja pissattamaan pikkupojat, ottamaan hiukan happea ja palataan tarinaan sunnuntaina...

...Ei tulekaan lisää kuvia koska ISROKin näyttelyssä oli yksi todella ikävä tapaus jonka käsittely ohittaa mukavat kuvamuistot:

Koska Burmanystävät (kuten varmaan muutkin rotuharrastajat) katsovat omiensa perään olimme lauantaina seuranneet sitä että näyttelyssä oli yksi näytteilleasettaja laiminlyönyt kaikki 5 kissaansa. Olimme kiinnittäneet huomiota erityisesti kauniiseen nuoreen punaiseen burmapentuun (s. 02/2011), joka oli yksin häkissään pelkkä hiekkalaatikko seuranaan. Pentu alkoi olla iltapäivällä kovin uupunut ja dehydroitunut, näytti siltä, että sitä ei oltu syötetty eikä juotettu koko päivän aikana!!!  Kun pentu tuodaan ensimmäiseen näyttelyyn on sen kanssa oltava, huolehdittava sen fyysisestä huollosta yhtä hyvin kuin sen henkisestä huollosta. Jo FiFen säännöt vaativat että kissan kanssa ollaan näyttelyssä ja huolehditaan kissan tarpeista koko näyttelyn ajan. Olimme tarkkailleet kyseisen näytteilleasettajan toimintaa (=toimimattomuutta ja laminlyöntiä, poissaoloa) pitkin päivää ja keskusteltuamme muiden burmanystävien kanssa kävimme ostamassa pennulle pienen punaisen pesän ja vesikupin ja annoimme tytölle veden lisäksi myös ruokaa. Muutaman minuutin jälkeen näytti siltä että pentu aivan heräsi henkiin saatuaan vettä ja raksuja. Ainoa mitä se vielä kovasti kaipasi oli hellyyksiä ja läheisyyttä. Tarkistimme näytteilleasettaja numeron, ja huomasimme että kyseisellä henkilöllä oli myös 3 muuta kissaa samassa näyttelyssä lauantaina. Kun tarkistimme niidenkin kissojen häkit selvisi että myös muut hänen kissansa olivat ilman vesikuppia ja vain yhdellä oli raksuja häkissä. Kissat näyttivät apaattisilta ja väsyneiltä.

Mikä ihme tuo tällaisia näytteilleasettajia näyttelyihimme? Pitääkö ottaa uudestaan käyttöön käytäntö jossa eläinsuojeluvalvoja käy kissanäyttelyissä tarkistamassa näytteilleasettajien toiminnan? Olimme sangen järkyttyneitä siitä että tällaista tapahtuu, koska kaikki aiemmat kokemuksemme näyttelyistä ovat niin positiivisia: Näyttelyissä on ollut mukana näytteilleasettajia jotka huolehtivat kissoistaan viimeisen päälle ja velvollisuudentuntoisia kasvattajia jotka tarkkaan harkitsevat kenelle kissojaan myyvät ja miten pentujen omistajat ohjeistetaan kissojen hoitoon.

Pahimmassa tapauksessa olisi lauantaina voinut käydä niin että pieni punainen burmatyttö 4 kk olisi menehtynyt dehydraatioon näytteilleasettajan laiminlyönnin  vuoksi. Olenko minä näytteilleasettajaveljeni/sisareni vartija? - kyllä olen. Tästä eteenpäin niin kauan kuin kissanäyttelyissä käyn. Tälläkin hetkellä on mielessäni kuva pienestä punaisesta burmapennusta joka on käpertyneenä häkin  nurkassa yksin. Silmät puolittain auki mutta jokaiseen ohikulkijaan väsymyksestä huolimatta reagoimassa jos vaikka joku pysähtyisi ja ottaisi syliin...

ISROKin sihteeristöön ilmoitimme tapahtuneesta kirjallisesti jo lauantaina 18.6 ja seuraavaksi harkitsemme yhteydenottoa  kissaliittoon ja burmaliittoon tapahtuneesta. Siksi ettei vastaava toistuisi.