Lähdimme jo torstai-iltana Kissalan poikien kanssa kohti Pesäkalliota. Tarkoitus oli istuttaa perunat ja yrtit sekä valmistella Pesäkalliota juhannusta ja lomia varten laittamalla vesipumppu paikoilleen (joka aina on suomalaisia perussanoja tuottava toimenpide) ja siivoamalla pihan pikkuhuone kesävalmiiksi. Sen lisäksi oli tarkoitus kalastaa kylmän veden haukia ja antaa Kissalan poikien olla ulkona mahdollisimman paljon.Perjantaina oli tarkoitus käydä kylillä Suomussalmessa ostoksilla ja jatkaa kylvötöitä.

Perjantaina aloitimme työt varhain ja pojat menivät aitaukseensa. Olimme tuvassa kahvilla kun Sake astui sisälle saalis suussa:

Melkoisen iso myyrä oli joutunut salama-Saken saaliiksi aitauksessa Olemme aina ihmetelleet kuinka aitaukseen hiiriä ja myyriä pääsee koska aitauksen verkko on minkkiverkkoa ja se on kovin pienisilmäistä. Kissalan poikia se ei kuitenkaan näe haittaavaan.

Sake murisi pitkään, sähisi ja kierteli tuvassa myyrä suussaan Neksun katsoessa päältä hyvin uteliaana. Emme päästäneet Sakea yläkertaan jonne sillä selvästi oli hinku mennä piilottamaan saalistaan. Sake meni sitten saunaan ja leikki otusparalla lempipaikallaan, saunan lauteilla. Onneksi myyrä oli kyllä kuollut jo Saken ensihyökkäyksessä eikä joutunut rääkkäyksen kohteeksi.

Perjantai-iltana saimme hauen pojille. Jostain kumman syystä kala ei kelvannut vaikka oli aivan tuoreena keitetty ja perattu. Ihmettelimme sitä kovasti, mutta kala jäi syömättä. Pojat on ehkä hemmoteltu pilalle Lindlistä ostetulla amerikan seillä (???) Katsotaan lomalla jos vaikka tuore hyvä järvikala alkaisi päästä kuitenkin Kissalan poikien suosioon.

Lauantaiaamuna oli aikaa leikkiä yhdessä yläkerrassa kun perjantain saalistusunet oli karistettu silmistä ja yläkerran verannalla oli käyty haistelemassa aurinkoista aamua:

Lauantai-iltapäivällä lähdettiin taas keittiöpuutarhaan ja nuuhkimaan mahdollisia myyrä-apajia:

Tämä saalistus tuotti Sakelle 2 hiirtä ja Nekolle yhden päästäisen - huhhuh!

Mahtuu viikonloppuun yksi surullinenkin tapahtuma. Lauantaina kuulimme naapurista särkyvän lasin helinää, oikein kovaa ääntä. Ensimmäisenä tuli mieleen että varkaat ovat liikkeellä (koska talo on ilman vakituisia asukkaita) ja lähdimme oitis paikalle - ilman mitään kättä pidempää tietty

Löysimme verannan ikkunan säpäleinä ja kuolleen varpushaukan verannan juurelta. Itkuhan siinä pääsi allekirjoittaneelta. Kaivoimme haudan haukalle ja lausuimme sille Aaro Hellaakosken runon "Haukka" hyvän matkan toivotukseksi.

Tällaistaha tämä elämä on, käänteitä suureen iloon ja toiseen suuntaan surun maille.

Oikein hyvää ja iloista viikkoa kaikille toivottavat Kissalan pojat - meidän ilontuojapojat