On kulunut jonkin aikaa viimeisestä päivityksestä joka johtuu bloggaajan työmatkaamisesta, ei poikien hiljaiselosta. Kesä on saapunut Kissalaan ja sekä isot että pikkupojat nauttivat valtavasti tarhassa telmimisestä. Aivan superlämpimiä päiviä ei vielä ole ollut mutta kohtuullisia ulkolukelejä kuitenkin. Hyttysiä tahtoo olla kiusaksi asti ja minulla on kotona ollessani tapana laittaa pojille hyttyssavut tarhaan käryämään ettei poikia syödä aivan elävältä.

Aurinkoisina päivinä pojat viettävät tarhassa paljon aikaa loikoillen makuupaikoilla tai leikkien ja siilejä tarkkaillen.

Kaikille pojille riittää tarhassa niin kovin paljon tarkastettavaa:

 

 

Suklaapoika ruohikossa:

 

 

Taka lepäilee kaikessa rauhassa...

 

 

...Hui! Kannattaa kuitenkin muistaa että arkkivaari tarkkailee kaikkea...

 

 

..sekä ruohikossa että kiipeilytelineiltä:

 

Nekolle ei tahdo riittää oikein tarhakaan. Kun se on ollut tarhassa nelisen tuntia se tepsuttelee yläkertaan ja esittää äänekkäästi haluavansa vinokorvakävelylle. Se tottui Mortin kanssa lenkkeihin Topeliuspuistossa ja vaatii niitä edelleen. Ei siinä muu auta, on se metkan näköistä kun kissa mennä taapertaa määrätietoisesti fleksissä polkua eteenpäin, aivan niin kuin silloin kun Mortti vielä meni edellä ja Neksu perässä.

 

Kurokin on lakannut merkkaamisensa, joskus se vielä ilmaisee mieltään pikkusuhautuksella esimerkiksi minun matkalaukkuani kohti, mutta sehän on ymmärrettävää. Kuro sai sitten vielä oikein kunnon silmätulehduksen ja kulkee nyt surkean näköisenä toipumassa siitä silmänympärykset kortisonisalvassa. Voi ressua, Kuron kevät ja kesänalku on ollut rankka. On varsin luultavaa että Kurolta jää Oulun POROKin näyttely väliin.

 

Muut kissat ovat terveenä, pidämme peukkuja ja varpaita pystyssä että sellaisena tilanne myös säilyy.

 

Kun tulen kotilomille Svetsistä Neksu ottaa minut aina avosylin vastaan, se on niin tottunut ainaiseen menemiseeni. Sakelle olen yleensä ensimmäisen päivän pelkkää ilmaa. Se ei halua syliin ja vain tuijottaa minua ohimennen kauniilla meripihkasilmillään, josta ymmärrän erinomaisesti että olen varsinainen kissapetturi olemalla viikkokaupalla poissa kotoa.

Joskus toisen päivän iltana se sitten antaa anteeksi ja tulee nukkumaan peittoni alle aivan liki antaen armon käydä oikeudesta. Se on minulle kovin helpottavaa

Kaikki Kissalan pojat ovat aivan omansalaisia yksilöitä, Sake ja Taka sellaisia kilttejä kotimiehiä ja Neksu ja Kuro riehkaavat ja puuhaavat jotain ”kiellettyä” aina kun se on mahdollista. Niitä kaikkia voisi seurata vaikka koko päivän.