No viime perjantaina Kuro sitten  siirtyi "kastraattiluokkaan". Oli ihan pakko. Omistajansa aloitti jo meille tulevat tekstiviestinsä sanalla APUA joten oli pakko toimia. En uskonut että se kollin pissaaminen on sellaista jatkuvaa puuhastelua, kissaparkakin vain kulki levottomana ja surkeasti parkuen etsimässä pissauskohdetta yrittäen laittaa merkkejä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, kankaisesta seinätapetista omistajan sääreen.  Pyykkiä on kahdessa viikossa pesty enemmän kuin viime vuoden viimeisellä puoliskolla.

Niin jäi Kurolta pentukaiset tekemättä. Sääli, sillä kissa on kyllä aivan upea ja olisi ollut kelpoinen sulhanen tytölle kuin tytölle. Tajusimme kuinka onnekkaita olimme olleet sekä Saken että Nekon kanssa kun kumpikaan ei merkkaillut, mitä nyt Sake huuteli aamuöisin neljän aikaan alakerrassa kollikailotuksia. Neko keskittyi kolliaikanaan siihen tärkeimpään, eli pentujen tekemiseen. Ja tulos näkyy.

Tällä kertaa nyt tällainen lyhyt tilannetiedotus, ensi kerralla toivottavasti hiukan kuviakin