Minä olin täällä Sveitsissä jännittämässä kun Kissalan pojat menivät POROKin esittelynäyttelyyn 10.4. Neko lähti vastaanottamaan omaa hienoa vuoden siitosurospokaaliansa:

Odotimme jännityksellä miten "pikkupojat" pärjäisivät ensimmäisessä näyttelytilanteessa. Saken esiintymisestä ei kukaan ollut huolissaan, sehän oli sellainen lusukka sekä Kempeleessä että Kuopiossa viime vuonna.

Toisin kävi - Sake ilmeisesti pelkäsi aivan valtavasti (syytä voimme vain arvailla) ja murisi joka kerta kun sitä oltiin hakemassa lavalle esittäytymään, eli Sakella meni kirjaimellisesti homma penkin alle. Kuron ja Takan omistajat ja Saken Mamma arvelivat (minua lohduttaakseen) että Saken käytös johtuu siitä että minä en ole paikalla. Toivotaan niin, koska muuten Saken näyttelyura jää tähän (joka olisi kyllä tosi sääli). Kunhan pääsen kotona käymään laitan kuvia näyttelystä blogiin. Nyt ollaan kännykkäkuvien varassa.

Kissasoppaa viime viikonlopulta:

Taka ja Kuro sekä Neksu sen sijaan ilmeisesti tekivät hienot näyttelyesiintymiset. Esittelynäyttelyn seurauksena on meillä viime viikolla ommeltu kasapäin näyttelyverhoja, kotona ollaan sitä mieltä että poikia ei voi enää laittaa samaan häkkiin (josta olen vieläkin Sturditeltan onnellisena omistajana eri mieltä). Toisaalta nuorten kasvavien kollien, Kuron ja Takan voi olla hyväkin olla omassa rauhasssa omassa pesässä näyttelyn aikana kun on niin paljon muutakin stressitekijää ympäristössä (esim. tyttökissoja...).

Olemme ennen tänne lähtemistäni koko talven koettaneet huolehtia ihanasta ruusukasvista joka meillä oli kesällä viime vuonna ulkona terassillamme - ja katsokaas, jopa elämännautiskelija Sake osaa arvostaa kukalta tulevaa kiitosta:

Kevätaurinko piristää poikia kovasti, ne ovat kuulemma useana kertana päivässä jonottamassa tuulikaapin edessä ulospääsyä ja ulkoilman tuoksuttelua:

Tämän viikonlopun ilma on ollut koleahko Oulussa, mutta perheeni mukaan koko ajan mennään lämmintä kohti. Kohta ei enää tarvita tämän veroista turkispuuhkaa muuta kuin hellittelyyn:

 

Minä pohdin hiukan huolissani sitä miten luonnonvoimat ovat ajatellet miljoonan muun kanssaihmisen lisäksi minun huhtikuun viimeisen viikon talvilomalle lähtöäni haastaa...Lentämään pitäisi päästä ensi viikon perjantaina Kissalan poikien luokse ja Pesäkallioon.

Eilen yöllä tulin 12 tuntia junalla Wienistä Frankfurtin kautta tänne Baseliin ja mielessä kävi että Baselista Ouluun voi viedä ehkä muutaman kerran tuo samainen 12 tuntia. Mutta mennään sen sillan yli jos se vastaan tulee.

Oikein hyvää ensi viikkoa kaikille, pojat lähettävät hiukan huumoria kaikille matkustamisesta rasittuneille: Läheisyys tuo turvaa...