Viime viikonloppuna oli kiva olla kotona katsomassa pikkupoikien kasvua ja odottaa milloin isot pojat antavat poissaoloni anteeksi. Kun tulin perjantai-iltana kotiin, Neksu nukkui Kuron kanssa Mansikkapesässä ja raotti vain silmiään kun kumarruin sanomaan sille hei - sitten sen kuono liikkui ja se nuuhki että kuka tuo olikaan, silmät raollaan. Ei puhettakaan että se olisi noussut ylös tervehtimään.

Neko alkoi vastailla minulle urinalla vasta lauantaina aamupäivällä, perjantaina se vain katsoi minua suurilla kauniilla silmillään. Tunsin itseni todella huonoksi.

Pikkupojat sen sijaan olivat heti tyrkyllä syliin ja hellittäväksi. Koko katras on ollut nyt melkein 2 viikkoa yhdessä ja sen huomaa. Iltaisin näky on yleensä aina tämä:

Kevätaurinko alkaa paistaa ja sehän on Kissalan pojille makoisaa aikaa. Alakerran olohuone lämpiää auringonpaisteessa päivän aikaan juuri sopivaksi nautiskeleville burmapojille. Ohessa korvateatteria Kissalan poikien malliin:

Kun tulin kotiin perjantaina Sake nukkui alakerrassa sikiunta telkkutuolissa ja hain sen lopulta yläkertaan. Se alkoi heti hyrrätä ja pestä käsivarttani. Siitä huolimatta meni kuitenkin sunnuntaihin saakka ennenkuin isot pojat tulivat minun peittoni alle nukkumaan niinkuin ennen. Olivat jotenkin etäisiä, jopa Sake joka yleensä ei mielenilmauksia harrasta:

Isot pojat ovat ottaneet isä- ja vaariroolinsa aika vakavasti. Aina kun pikkupojat ovat jossain temmeltämässä jompikumpi, Neksu tai Saksu on katsomassa ettei ole mitään hätää. Sen kun näkee "livenä" se on aika koskettavaa. Sake myös nykyään huolehtii pikkupoikien pesusta ja se on pikkaraisten mielestä aika mellevää, niinkuin tästäkin autuaasta ilmeestä näkee:

Meidän Ulla on ristinyt Kissalanpojat hiirikissoiksi ja lintukissoiksi sen mukaan miten ne leikeissä saalistavat. Hiirikissoja ovat Sake ja Kuro kun taas lintukissoja ovat Taka ja Neksu:

Joskus on kuitenkin metsästysleikkien sijasta hyvä rentoutua Arkkivaari Nekon kanssa surisevalla digiboksilla ja ajatella suuria ajatuksia:

Sen jälkeen on hyvä mennä vaikka levähtämään hetkeksi, uneksia kissojen juttuja ja antaa tassujen kasvaa tämän maailman tallusteluun sopiviksi...

 Kaikki kirjoituksen kuvat copyright Ulla Puistola, joka ei halua kuviaan kopioitavan ilman lupaa