Tämä viikonloppu meni Baselin kissoja kuvatessa. Lauantaina aurinko paistoi aivan ihanasti parvekkeelleni ja kuvasin ostamiani mansikoita parvekkeen pöydällä. Yhtäkkiä tuli sellainen tunne että jotain tapahtuu ja katsoin alas sisäpihalle:

Minua katsottiin hyvin tarkkaavaisesti ja kuljettiin jopa parempaan tarkkailupaikkaan pihalla

Minä olin tietenkin aivan ihastuksissani, eläviä kissoja ja minun talossani - upeaa. Kun Musta oli siirtynyt hetkesi pihan toiselle alueelle jota ei parvekkeeltani näe, jatkoin mansikoiden kuvaamista. Istuin auringossa ja katselin siniselle taivaalle ja sattumalta käänsin katseen takaisin pihalle, ajatuksissani. Hupsis - olin taas tarkkailtavana:

Molemmat kissat, sekä Musta että Vaalea asuvat samassa taloudessa. Minulla on sellainen tunne että molemmat ovat kastraattipoikia, ovat sen verran kookkaita molemmat. Heidän kotiparvekkeensa on tässä:

On mukava tietää että omassa talossa asuu sittenkin kisseliinejä jotka kulkevat etsiskelemässä kevään merkkejä sisäpihan puutarhoista

Molemmat kissat näyttävät hyväkuntoisilta, niiden turkit kiiltävät auringossa ja niiden liikkeet ovat sulavat ja voimakkaat. Mukavaa, Horburgstrassella asuu kissoja....

Pääsiäisenä lähden kotiin katsomaan Toivontien kolleja, palataan loppuviikosta Kissalan poikien asioihin