Kissatkin pitävät kirkasvalosta. Meillä sekä Neko että Sake hakeutuvat kirkasvalon ääreen (ja lampun lämpöön). Varsinainen kirkasvalolamppu (joka hankittiin jo 1995!) on kirjahyllyn ylimmällä hyllyllä mutta sehän on burmankissalle vain positiivinen haaste:

Olen laittanut pehmustetun vaatekappaleen työpöytäni nurkkaan (Kissalan poikien tietsikkapedin), koska pojat hakeutuivat tietokoneeni viereen pöydälle nukkumaan. Tietokoneesta tietenkin hohtaa lämpöä ja pöydällä on kaksikin lamppua jotka myös lämmittävät tilaa. Nykyään on  tunkua tietsikkapetiin ja toinen toistaan tönien yritetään päästä asettumaan nurkkaan ensimmäisenä. Sake luontaisena löhöäjänä on usein ensimmäinen ja Neksu tuntuu kovin mustasukkaiselta. Jäämättä mitenkään kakkoseksi Neko usein houkuttaa Saken jollain pois ja asettuu sitten itsevaltiaana kerälle tietsikkapedille hyvin tyytyväisenä. Tässä operaatio houkutus alkaa:

Nyt kuitenkin Sake oli päättänyt pitää valloittamansa paikan:

Joka johti siihen että Neko sai kuin saikin Saken mukaansa riehumaan ja alkoi aikamoinen tuhina ja tohina (huomaattehan erityisesti Saken hienon ympäripäänotteen Nekosta):

Kun rauha palasi maahan lähdettiin katsomaan olisiko lintujen syöttöpaikassa mitään mielenkiintoista:

Ja olihan siellä - Orava Orriporri oli hakemassa pähkinämuruja ja siinä sitten tuijotettiin orava-kissa-tuijotusta:

Vaikka talvipäivinä ei pääse (eikä halua) mennä ulos on kuitenkin kaikkea mukavaa puuhaa kun ollaan Kissalan poikina tekemistä keksimässä....