Maanantaiaamuna 16.11 Oulunsalon lentokentällä kello kuuden jälkeen aamulla minua odotti Urhonpoika Väinö, kaunis suklaaburmapoika, joka oli menossa tyttöihin Turkuun. Väinöllä oli uusi hieno matkustuslaukku, jonka uumenissa poika pyöriskeli odottaessamme lentokoneeseen pääsyä. Turvatarkastuksessa minua pyydettiin ottamaan Väinö ulos kopasta ja kävelemään läpivalaisun läpi kissa sylissä. Hiukan hermostutti - olimmehan aivan tuntemattomia toisillemme, mitenkähän herkkä kollipoika reagoisi? Mutta Väinö oli kovin nätisti ja meni takaisin omaan koppaansa toisella puolella kiltisti. Hengähdin helpotuksesta ja ajattelin että tämähän sujuu oikein hyvin.

Parempi nuolaista ennenkuin tipahtaa.

Ennenkuin lentokone oli noussut Oulunsalon kiitoradalta ilmaan oli Väinö työstänyt itsensä ulos kopasta halkaisemalla kunnon palkeenkielen kopan etuverkkoon. Koneen ollessa pimennettynä huomasin, että poika oli puoliksi ulkona kopasta ja sain juuri pojasta kiinni ennenkuin loputkin kissasta olisi ollut Blue1-koneen miehistön vastuulla-

Seuraavaksi tarjolla oli kissan laittoa takaisin koppaan ja tunnin verran palkeenkielen puristusta kiinni niin että kissa pysyisi kopassa Helsinkiin saakka. Onneksi Väinön emäntä oli laittanut valjaat  ja Flexin mukaan, niin sain Helsingissä valjaisiin Flexin kiinni ja Väinö pysyi sillä hyvin kopassa ja sain kuin sainkin kollipojan vastaanottajalle, Arjalle, joka oli ottanut aivan ihastuttavan ison korikupolikopan mukaan. Sinne Väinö meni kovin tyytyväisenä ja asettui lepäämään korin pehmeälle alustalle tuoksuttaen tyttökissojen tuoksuja alustasta odottavaisena.

Minä menin töihin lepäämään.

Huomenna keskiviikkona Väiski tulee takaisin kotiin - saan jälleen itseäni paljon parempaa seuraa lennolle. Väinö on kuulemma ollut Turussa kovin nätisti ja käyttäytynyt kuin oikea herrasmies. Toivottavasti kaikki menee kotimatkallammekin hyvin, Arja lupasi lainata kovakuorisen kopan niin ei olisi huolta pakomahdollisuuksista. Tästä seikkailusta ei toistaiseksi ole ainuttakaan kuvaa kun ei kamera ollut mukana, mutta ehkä tästä selvityksestä kuitenkin sai hiukan tuntumaa tapahtuman tunnelmiin. On niin mukava ja tärkeätäkin saada olla mukana rakkaitten burmakissojen perheasioiden järjestelyssä, edes vaikka vain Katin Kuriirina....