No nyt se syksy sitten tuli kerralla - kadut ovat aamulla liukkaat, viikonloppuna tuuli melkeinpä myrskyisästi ja sunnuntaina sataa tihutti kylmää vettä. Kylmä menee luihin ja ytimiin.

Neksua se ei näy haittaavan, se vonkuu edelleen Jaakolta oven avausta piha-aitaukseen ja viettää ulkona pitkiä aikoja seuraten tuulen tuiverrusta ja lehtien lentoa puista. Yhtenä iltana oli ostettu raaputusarpa. Arvan raaputus olikin todella kiinnostava toimenpide Neksun mielestä:

Sake ulisee öisin kolliulinoita. Sydäntä särkevällä äänellä se kutsuu kissatyttöjä (Ulla sanoo että se kutsuu Mallaa erityisesti, on kuulemma rakastunut Mallaan). Minulla on hienoinen epäilys kissojen rakastumisesta, mutta mikäpä minä olen sitä kieltämään, kyllähän ne joutsenetkin ovat yksiavioisia. Mallalta kuuluu sellaisia uutisia että saattaapa olla, että Sakesta tulee kuin tuleekin isäpappa siitäkin! Pidämme kovasti peukkuja etttä kaikki menee hyvin ja Malla saa hienot, terveet pennut!

Ruotsin näyttelyretkeltä ostettu kissalelu on tosi mieluinen molemmille pojille. Se on tikku jonka päässä on värikkäitä lankoja tupsussa. Sitä on erityisen jännittävä saalistaa ja vaania:

Pojilla on uusi lempipaikka uuden puisen säilytyslaatikon päällä työhuoneessa. Siinä ne istuvat molemmat ja katselevat ulos elleivät satu torkkumaan päiväuniaan. Kotityöpäivänä ei minunkaan tarvitse istuskella yksin.