Pojat ovat nyt olleet n. 2 viikkoa "laihiksella". Se tarkoittaa käytännössä, että naput ovat olleet oikeita light-nappuja, märkäruoka on ollut kevyttä sekin ja lisäksi yritetään laittaa vaihtoehdoksi myös raakaravintoa. No Sakehan todella tykkää raa´asta sydämestä kun sen pakkasesta pilkottuna sulattaa lämpimässä vedessä, Neko näyttää aina yhtä hämmästyneeltä kun sille tarjoaa raakaa ruokaa,se ei suostu edes maistamaan. Muita raakaruokia pojat eivät suostu syömään (tai ehkä pikemminkin niin, että muuta eksoottisempaa raakaruokaa jauhelihan lisäksi en ole yrittänyt edes tarjota). Märkäruoat eivät ole nyt viikkoon oikein kelvanneet jostain syystä (pojat pitävät syysikävää..??)

Tänä iltana aion taas pilkkoa pari possunsydäntä, jakaa raakoja kanasuikaleita pikkupusseihin pakastettavaksi ja keittää osan tarjotavaksi.

Miten painonpudotus sitten on onnistunut näinä kahtena viikkona? No ensimmäisen viikon jälkeen pojat olivat - kuten edellisessä kirjoituksessa totesinkin - laihtuneet 5,4 kilosta 5een kiloon. Toiveikkaina punnasimme pojat eilen perjantaina ja yllätys oli suuri kun molemmat olivat jostain ihmeestä (ilmasta???) imaisseet varteensa taas 200 grammaa lisää ja vaaka näytti molemmille 5,2 kiloa - voi surkimusten surkimus!!!

Tämä kaksoisleuka on saatava pois ennen kuin mennään luovuttamaan Saken pallit !!! Kastraattina painoa tulee niin helposti vain lisää ja lisää....

No nyt pidämme jatkossa sunnuntaina naputtoman päivän ja tarjolle tulee vain raakaravintoa ja pieni märkäruoka 2 kertaa päivässä.

Muuten pojilla on mennyt oikein hyvin, teutaroivat yhdessä kuten aina ennenkin, nukkuvat ja sukivat aamu- ja iltapesut yhdessä. Odotamme myös kovasti uutisia Malla-tytön suunnalta.

Ulkona on voinut aika kivasti olla vielä, kissat eivät palele, mutta oven pitäminen auki ulkotarhaan alkaa tuoda jo aika viileää ilmaa sisälle taloon. Onneksi tarhaan on ovi myös ulkokautta jota voi käyttää kissoja tarhaan päästettäessä....

Syksyllä on ihana tarkkailla tarhasta vaikka siilien talviunille kömpimistä...

..ja oravien käpyvarastointia....

ja vaikka kuvaajan kameran remmiä....

...tai juosta vaanivaa isää kohti....

...ja huomata isäpapan havainneen jotain kiinnostavaa...

...nyt viitosvaihdetta silmään, on ehdittävä ensin tarkistamaan mikä se on....

...pakko olla eka, pakko loikata...näin!

...ai se oli vaan tuo kuvaaja kameranremmeineen....

...yhdessä tekeminen on kuitenkin se kaikkein ihanin juttu oli vuodenaika mikä tahansa, myös kissoille...tai ehkä ne juuri ovat sen koko jutun keksineet....

PS! Kuulimme juuri uutisia Tampereelta PIROKIN näyttelystä! Nekon poika, harmaa lila kolli Nekku sai tuomarin paras- maininnan, pääsi paneeliin ja voitti sen!!! Niin sitä pitää, sellaisia pentuja se Neko suunnitteli Rosan ja Iineksen kanssa! Lämpimät onnittelut Nekulle ja Helille