Koleana heinäkuun alkupäivänä hiukan miettteitä ja alkukesän tapahtumien kuvausta:

Valmistauduttiin Kempeleen heinäkuun alun näyttelyyn viime viikolla ja oli pyydetty Neksun kasvattaja Ulla Mattila käymään eräänä aurinkoisena iltana Cattagea ja Nekoa katsomaan. Juteltiin kaikesta mahdollisesta kissoihin liittyvästä, mm. siitä, että olemme kesäksi hankkineet molemmille pojille punkkipannat ulkoilua varten. Kerroimme myös hauskan tarinan siitä, miten Mortilta aikanaan allekirjoittaneen poissaollessa otettiin  punkkia vasemmasta silmäkulmasta pois, ensin upottamalla ötökkää (ja koiran vasenta silmää) voihin, sen jälkeen kuumentamalla naulaa joka oli tarkoitus tökätä punkkiin jne, jne.. Samalla viikolla oli Espoossa töissä ollesssani myös yhtä Neksun hyttyspuremaa luultu punkiksi muttta selvitty pelkällä säikähdyksellä. Kaikki nauroimme makeasti tietämättä tulevasta.

Kun Mattilan Ulla oli lähtenyt tein lopputarkastusta Nekolle viikonlopun näyttelyä varten ja huomasin että pepussa oli jotain karkeaa, pyysin meidän Ullaa ottamaan sen märällä rätillä pois ja siistiksi. Kohta kuului kamala rääkäisy keittiöstä: "Nyt se on punkki" - ja niin olikin, peppureiässä oli aivan selvästi "punkki" kiinni.

Sitäpä sitten kissaparalta poistamaan: Punkkipihdit esiin, kissa "pitoasentoon" ja punkkia salveamaan pois. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty - aina kun sain "punkista" kiinni Neksu supisti sfinkteriä ja punkki katosi näkyvistä. Herranjestas mitä tehdä. Huomisaamuksi aika Lemmikistä - ei kai muukaan auta?! Meidän Ullaa alkoi koko kamala tehtävä puistattamaan, hänen kävi Neksua kovasti sääliksi. Oli siis turvaduttava kokeneempaan kissankäsittelijään - meidän Jaakkoon. Jaakko  tulikin sopivasti kotiin ja auttoi tietenkin ottamalla Neksun jämäkkään ja turvalliseen haliotteeseen, atulat oli vaihdettu myös parempiin ja kertayrittämällä "punkki" saatiin pois. Hikeä pyyhkien.

Hurraa - kissa oli loiseton  ja sitten "punkkia" preparoimaan: Mikä sekava ja lähes hysteerinen tunnelma levisikään keittiöön kun kylpyhuoneesta ilmoitin että kyseessä EI ollut "punkki" vaan kuivunut kakkipalanen joka oli aivan punkin muotoinen!!! Kissamme oli siis siistitty näyttelyä varten todella tarkasti.

Onnneksi Neksun hermot kestivät meidän hölmölymme, taitaa kissoilla olla joskus aikamoinen kestäminen meidän ihmisten kanssa.

Kempeleen näyttely osa I:

Lauantaipäivänä Neksu otti Tampereen näyttelyn jälkeen meidän kaikkien kovasti toivoman revanssin, EX1, VP ja TP sekä paneelissakin jopa 1 ääni. Sunnuntaina voiton otti kotiin kastraateissamme Neksun Valentina-äidin isä, CH Harald, josta laitan tähänkin muutaman kuvan. Lisää Kempeleen kuvia laitan näyttelyt sivustolle tuonnempana.

 Tuomarikin aivan äimänä ihastelee Haraldin komeutta

Harald ja Haraldin erikoispokaali!

 

Nurmikko Cattagessa on asettunut mukavasti ja laitan liitteeksi hiukan kuvia Neksun ja Saken puuhastelusta siellä, Kissalan poikien omassa kesäparatiisissa...

Harmaita panttereita on olemassa...

Punaiset pantterit löytyvät myös Oulusta....

Jos minä menen piiloon tänne....

 

Sake varmasti haluaa tänne myös...

Yhdessä on kuitenkin niin mukava päivystää siilien ruoka-aikaa...

...Ja tehdä burmailmeen harjoittelua...